Pakolaiset Pudasjärvellä

 

laura_book

Apurahan saaja: Valokuvauksen opiskelija Laura Böök
Apurahan kohde: lopputyö ”Pakolaiset Pudasjärvellä”

Miten päädyit hakemaan apurahaa C. V. Åkerlundin säätiöltä?

”Äitini näki apurahailmoituksen Helsingin Sanomissa. Ajattelin, että apuraha sopisi kaltaiselleni media-alan opiskelijalle. Olen joskus aiemmin hakenut apurahaa työryhmässä. Lisäksi minulla oli ystäviä, jotka auttoivat hakemuksen tekemisessä. Oli tosi hyvä, että apurahaa saattoi hakea netissä, sillä opiskelen ulkomailla, ja postin kulun kanssa on ollut joskus vaikeuksia.”

Mitä apuraha mahdollisti?

”Siitä oli paljon hyötyä. Kuvaan työtäni Pudasjärvellä 100 kilometriä Oulusta pohjoiseen, opiskelen Walesissa ja asun Helsingissä. Ilman apurahaa en olisi pystynyt kustantamaan tulkkauksia ja käymään kohteessa niin monta kertaa. Suosittelen apurahan hakemista valokuvauksen opiskelijoille, jotka haluavat tehdä pitkäjänteisiä ja syvällisiä projekteja. Tällaiset mahdollisuudet ovat tärkeitä, sillä mediat leikkaavat budjettejaan ja free-kuvaajien työehdot ovat kovia. Apurahat mahdollistavat työskentelyn omista lähtökohdista käsin.”

Miten valitsit lopputyösi aiheen?

”Olin kesällä 2012 Pudasjärvellä tekemässä reportaasia kiintiöpakolaisista. Kunta on poikkeuksellinen: sen tavoite on, että tulevaisuudessa joka kymmenes asukas on maahanmuuttaja. Paikallisten asenteet maahanmuuttajia kohtaan vaihtelevat. Halusin selvittää, miten yhteisö ja sen elämä muuttuu pakolaisten myötä. Olen kuvannut Pudasjärvellä asuvia kongolaisperheitä siitä lähtien.”

Mitä olet oppinut työstäsi?

”Projekti on ollut tosi opettavainen ja antoisa. Aikaisemmin minulla ei ole ollut mahdollisuutta viettää näin pitkiä aikoja kuvauskohteideni kanssa ja tutustua heihin. Maahanmuuttajien kotiutuminen on pitkä prosessi. Nuoret löytävät paikkansa nopeammin, mutta aikuisille kielen oppiminen on hitaampaa. Osa kuvaamistani pakolaisista on kokenut Pudasjärvellä rasismia, mutta he eivät halunneet puhua siitä pienellä paikkakunnalla omilla kasvoillaan. Toisaalta kaikilla kongolaisperheillä on paikallinen ystäväperhe, joka on tukena käytännön asioissa. Paikalliset ovat osallistuneet tulokkaiden vastaanottamiseen esimerkiksi neulomalla heille villasukkia.”

Mikä on ollut projektissa mielenkiintoisinta?

”Minusta on kiinnostavaa, miten laajoista muutoksista voi kertoa pienten kuvien kautta. Olen seurannut esimerkiksi kahden 13-vuotiaan tytön arkea ja sitä, miten ihminen muuttuu lapsesta nuoreksi kahden kulttuurin välissä. Olemme leiponeet ja liikkuneet yhdessä. On iso ongelma, ettei Suomi ole täyttänyt pakolaiskiintiöitään kymmeneen vuoteen, sillä kunnat eivät ota pakolaisia vastaan. Rasismikeskustelu on muualla Euroopassa paljon pidemmällä kuin Suomessa. Suomen on turha vastustaa muutosta.”

 

Columbia terveydenhuollon columbia mo http://apteekkifi.com/ tyttö saa munaa lääkäri